4.2.2003

Hypertekstin historia

Hypertekstin ideana on mahdollistaa dokumenttien väliset linkit. Nykyisin erittäin suosittu WWW-palvelu perustuu hypertekstidokumenttien käyttöön. Ennen WWW:n tuloa linkitettyjä dokumentteja käytettiin mm. erilaisissa tietosanakirjoissa ja elektronisissa käyttöohjeissa.

1. Johdanto

Perinteisesti tieto on ollut linearisesti, eli peräkkäisesti järjestettyä. Hyperteksti on mahdollistanut lineaarisen rakenteen rikkomisen ja tiedon jakamisen helpommin hahmotettavaan muotoon. Hyperteksti on myös muokannut opetus- ja oppimisvälineitä. Opetettavasta asiasta perillä oleva opiskelija voi lukea esim. artikkelin nopeasti läpi, kun taas asiasta vähemmän tietävä voi tutustua aiheeseen paremmin artikkelin hypertekstilinkkien avulla.

Hypertekstin historian alkuvaiheissa esiteltiin lähinnä vaikesti toteutettavia ja melko monimutkaisia järjestelmäkonsepteja. 1980-luku oli hypertekstille nopeimman kehityksen aikaa - tieteellisestä työkalusta tuli jokaisessa kotitietokoneessa toimiva tiedonhallintamuoto. 1990-luku toi mukanaan World Wide Webin maailman valloituksen. Tämä essee paneutuu erityisesti hypertekstin vähemmän tunnettuun historiaan, eli aikaan ennen WWW:tä. Historiasta löytyy monia mielenkiintoisia ja aikaansa edellä olleita henkilöitä.

2. Lineaarisesta tekstistä hypertekstiin

Hypertekstille on vaikea nimetä yhtä keksijää. Perinteisesti tieto on esitetty lineaarisessa muodossa, esimerkkinä tästä voidaan mainita kirjat. Kirja on sarja tietoja, jotka on asetettu kirjoittajan suunnittelemaan järjestykseen. Hypertekstissä tietojen jäsentämisestä vastaa käyttäjä.

Kirjailija Marcel Proustinia (1871 - 1922) voitaneen pitää ensimmäisenä ei-lineaarisen dokumenttirakenteen käyttäjänä. Kirjoittaessaan massiivista teosta Kadonnutta aikaa etsimässä (ransk. A la Recherche du Temps Perdu, engl. In Search of Lost Time) Proust liimasi jo valmiiseen tekstiin lisäsivuja, jotka sisälsivät lisätietoja kirjan henkilöistä ja tapahtumapaikoista. Kirjaan tehdyt lisäykset kasvattivat sivumäärän lopulta jopa kolmeen tuhanteen ja kirja onkin julkaistu seitsemänä niteenä. Proustia ei mainita kaikissa hypertekstin historiaa käsittelevissä lähteissä. On siis hiukan kiistanalaista, voidaanko painettua kirjaa pitää hypertekstinä. [1]

2.1. Memex oli kuin mekaaninen WWW-palvelu

Proustin kirjajättiläisestä tuli hypertekstin esikuva todennäköisesti puolittain vahingossa. Yhdysvaltojen presidentin Theodore Rooseveltin tieteellinen neuvonantaja Vannevar Bush sen sijaan esitteli tietoisesti uutta tiedon jäsentelytapaa julkaistessaan heinäkuussa 1945 artikkekelin "As We May Think" [2]. Bush oli kehittänyt konseptin eräänlaisesta hypertekstijärjestelmästä, Memexistä (Memory Extension). Memexin perusideoista monet ovat tuttuja nykypäivän WWW-palveluiden käyttäjille. Bushin suunnittelemasa järjestelmässä oli massamuisti ja nopea prosessori ja käyttäjä pystyi myös helposti lisäämään järjestelmään omia tietojaan ja muistiinpanojaan. Bush kuvaili Memexin ominaisuuksia seuraavasti:

"yksilö tallettaa kirjansa, tiedostonsa ja kommunikointinsa, ja joka on mekanisoitu siten, että sitä voidaan hyödyntää erittäin nopeasti ja joustavasti. Se on läheinen ihmisen muistin laajennus."
(Bush 1945, käännös: Harri Oinas-Kukkonen)

Teknisesti Memex olisi toteutuessaan perustunut erilaisiin reikäkortteihin ja mikrofilmeihin. Käyttäjän työpiste olisi koostunut useista läpinäkyvistä mikrofilminäytöistä ja näppäimistöstä. Järjestelmää ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Monet Bushin ennustamat ominaisuudet ovat toteutuneet vasta aivan viime vuosina ja osa ominaisuuksista odottaa edelleen tekniikan kehittymistä. Esimerkkinä voidaan mainita Bushin idea käyttäjän mahdollisuudesta lisätä omia muistiinpanoja toisten tekemiin dokumentteihin. Adobe Systemsin kehittämä Acrobat-järjestelmä on vasta aivan viime vuosina mahdollistanut PDF-muotoisten dokumenttien käyttäjille omien muistiinpanojen ja kommenttien lisäämisen. Memexin ominaisuuksista todellista teknistä läpimurtoa odottaa edelleen mm. katseohjaus.

Bushin "As We May Think" -artikkeli on kiistatta siteeratuin hypertekstin perusdokumentti. Hypertekstin ja WWW:n perusominaisuuksien lisäksi artikkeli käsittelee mm. valokuvauksen tulevaisuuden näkymiä.

2.2. Hypertekstin synty

Kirjailijan ja elokuvaohjaajan uraa suunnitelleen Ted Nelsonin urasuunnitelmat muuttuivat, kun hän osallistui Harwardin yliopistossa ensimmäiselle tietokonekurssille. Nelson kiinnoistui heti tietotekniikan antamista mahdollisuuksista. Hän on keksinyt termit hyperteksti ja hypermedia. Miettiessään termiä hyperteksti Nelsonilla oli myös muita ehdotuksia: linktext (linkkiteksti), jumptext (hyppyteksti) ja nonsequential text (ei-suoraviivainen teksti). Hän valitsi hypertekstin, koska hyper-etuliite tarkoittaa tiedemaailmassa alkuperäisen käsitteen (teksti) laajentamista tai yleistämistä. [3]

Vannevar Bushin tapaan Ted Nelson kiteytti keksintönsä tuotekonseptiin, joka sai nimekseen S. T. Coleridgen (1772 - 1834) runon Kubla Khanin mukaan Xanadu. Xanadun on Nelsonin näkemyksen mukaan yleismaailmallinen dokumenttien varastointi- ja julkaisujärjestelmä. Nelsonin ideana oli, että jo olemassa olevaa materiaalia ei kannata kirjoittaa uudestaan, vaan siihen voidaan luoda linkki. Järjestelmän kehitys jatkuu edelleen ja tällä hetkellä Xanadusta on olemassa UNIX-järjestelmissä toimiva versio.

Hypertekstin alkuaikojen pioneereihin kuuluu Bushin ja Nelsonin lisäksi kiistatta myös Douglas Engelbart. Jo 1940-luvulla nuori Douglas Engelbart oli kiinnostunut teknisistä sovelluksista, jotka helpottaisivat ihmisen elämää kasvavan informaatiomäärän kanssa. Engelbart värvättiin toisen maailman sodan loppuvaiheessa tutkateknikoksi Filippiineille. Punaisen Ristin ylläpitämästä kirjastosta hän löysi Vannevar Bushin artikkelin "As We May Think". Lukiessaan artikkelia Engelbartilla ei ollut vielä minkäänlaista kokemusta tietotekniikasta, mutta siitä huolimatta artikkelilla oli häneen suuri vaikutus. 1959-vuodesta lähtien Engelbart pääsi tutkimaan ideoitaan SRI:ssä. SRI:ssä Engelbart kehitti yhdessä muiden tutkijoiden kanssa NLS-järjestelmän (oN Line System), jonka ominaisuuksiin kuului mm. suorakäyttöinen tekstinkäsittely, ikkunointi ja hierarkinen hyperteksti. NLS-järjestelmän uutuuksiin kuului myös mm. Engelbartin vuonna 1964 keksimä tietokonehiiri. Tutkateknikon kokemuksen innoittamana hän kehitti tutkalaitteista tuttua katodisädeputkea tietokoneen tulostelaitteeksi. [4]

3. Ensimmäiset sovellukset

Vuonna 1967 julkaistiin ensimmäinen toimiva hypertekstijärjestelmä, Hypertext Editing System (HES). HESin kehityksestä vastasi pääasiallisesti Andries van Dam Brownin yliopistossa. Järjestelmää käytettiin myöhemmin mm. Apollo-avaruusohjelman dokumentaatioiden tallennukseen.

HESin seuraaja File Retrieval and Editing System (FRESS) julkaistiin jo 1968 ja se oli satojen opiskelijoiden käytössä yli vuosikymmenen. Huomattavaa on, että järjestelmälle löytyi käyttöä myös epäteknisemmässä opetuksessa, kuten esimerkiksi runouskurssilla. FRESSin ominaisuuksiin kuului mm. dynaaminen dokumenttirakenne, kaksisuuntaiset linkit, ikkunat ja vektorigrafiikka. Järjestelmästä löytyi myös avaus ei-länsimaisen tietotekniikan maailmaan, sillä FRESS tuki myös muita kuin länsimaisia kirjainmerkkejä [1]. Van Damin eräs kiinnostuksen kohde oli toimintojen peruuttamisen mahdollistaminen. FRESSiin tuli mukaan ensimmäisenä maailmassa yksinkertainen peruuta-toiminto. Van Dam olisi halunnut rajattomat peruuta-toiminnot, mutta ne osoittautuivat tuolloin liian monimutkaisiksi.

4. Tekniikan kehittyminen

Hypertekstisovellukset tulivat laajempaan käyttöön 1980-luvulla. 1975 julkaistu ZOG oli hypertekstijärjestelmä, jossa tieto oli jaettu näytön mittaisiin kehyksiin. Järjestelmä oli suunniteltu alun perin monen käyttäjän paikallisiin järjestelmiin. Ongelmaksi osoittautui juuri tiedon jakaminen epäloogisiin palasiin. Järjestelmästä kehitettiin kuitenkin 1981 julkaistu kaupallinen versio nimeltä Knowledge Management System (KMS). KMS perustui edelleen kehysjärjestelmään, mutta aiemmasta poiketen kehyksiin saattoi lisätä tekstin lisäksi myös grafiikkaa ja kuvia. Järjestelmä ei tehnyt eroa tiedon tuottajan ja käyttäjän välillä - kaikki saivat muokata tietoja. KMS-järjestelmää käytettiin mm. erilaisissa projektinhallintatehtävissä ja sisäisissä sähköpostisovelluksissa. [1]

Kolmen vuoden kehityksen tuloksena julkaistiin Brownin yliopistossa vuonna 1985 lupaava koulutukseen soveltuva hypertekstijärjestelmä nimeltä Intermedia. Järjestelmän pääasiallisesta kehittämisestä vastasi nykyisen Macromedian isä, Norm Meyrowitz. Meyrowitz oli työskennellyt aiemmin yhdessä Andries van Damin kanssa ja yhteistyö onkin varmasti innoittanut Meyrowitziä perehtymään tarkemmin hypertekstin mahdollisuuksiin [5]. 1990-luvun alussa kuopattu järjestelmä piti sisällään monia hyödyllisiä ominaisuusksia. Käyttäjät pystyivät itse mm. lisäämään dokumentteihin linkkejä ja muistiinpanoja.

Niinikään vuonna 1985 näki päivänvalon Janet Walkerin johdolla kehitetty Symbolic Document Examiner. Ohjelma on ensimmäinen yleisessä käytössä ollut selainohjelma.

4.1. Helppokäyttöiset hypertekstijärjestelmät

1980-luvun käyttäjäystävällisen tietotekniikan uranuurtaja, Macintosh, julkaisi 1987 laajalle levinneen HyperCard-järjestelmän. HyperCard mahdollisti tietojen organisoinnin ja omien sovellusten tekemisen ilman merkittäviä ohjelmointitaitoja. HyperCard-pohjaisia järjestelmiä on edelleen olemassa ja niihin voi nykyisin liittää mm. valokuvia ja videoita. Hypertekstin idea kiteytyy järjestelmän käsikirjassa:

HyperCardissa kaiken tiedon voi yhdistää mihin hyvänsä muuhun tietoon. Näin voit käsitellä tietoja laajoina kokonaisuuksina tai tutkia pieniä yksityiskohtia - aivan halusi mukaan. [6]

Vuonna 1988 Marylandin yliopistossa julkaisiin interaktiivinen tietosanakirjajärjestelmä Hyperties (TIES = The Interactive Encyclopedia Systems). Teknisesti Hypertiesin ominaisuudet olivat hyvin lähellä nykyistä WWW-järjestelmää. Yksi järjestelmän mielenkiintoisista ominaisuuksista oli siniset, alleviivatut linkit. Hyperties-selain oli ensimmäisiä tietokoneohjelmia, jotka eivät tarvinneet lainkaan error-viestejä, koska ohjelma oli suunniteltu siten, ettei syntaktisia virheita voi tehdä. Vuonna 1989 julkaistu maailman ensimmäinen kaupallinen sähköinen kirja, Hypertext Hands-On! (Shneiderman, Kearsley), perustui juuri Hyperties järjestelmän. [7]

Hypermedia-alan organisoituminen alkoi vuonna 1989, jolloin perustettiin Special Interest Group on Hypertext, Hypermedia and Web (SIGWEB).

4.2. World Wide Web avasi ovet hypertekstille

Kaksi CERNin tutkijaa, Tim Berners-Lee ja Robert Caillau, esittelivät 1989 idean laajasta linkitetystä järjestelmästä, jota pystyi käyttämään erilaisilta tietokoneilta. Järjestelmän tarkoituksena oli mahdollistaa eri puolilla maapalloa työskentelevien tutkijoiden tehokas työskentely. Nimekseen järjestelmä sai World Wide Webin. WWW:n olennainen elementti HTML luotiin yksinkertaiseksi vaihtoehdoksi tieteellisissä dokumenteissa suosituille Tex- ja PostScript-kielille.

Tutkijoille suunnattu järjestelmä alkoi leviämään nopeasti. Tällä hetkellä Web tavoittaa miljoonia ihmisiä kaikilla mantereilla. Tim Berners-Lee toimii nykyään puheenjohtajana World Wide Web Consortiumissa (W3C), joka kehittää Webin pelisääntöjä ja teknologioita.

Lähdeluettelo

1. Hypermedian lyhyt historia, Hypermedian perusteet -kurssin materiaali, Tampereen Teknillinen koulu, Tampere
   < http://matwww.ee.tut.fi/hypmed/historia/historia.html > (viitattu 4.2.2003)
2. Bush, Vannevar, As We May Think. Atlantic Monthly, heinäkuu 1945, ss. 101-108.
   < http://www.theatlantic.com/unbound/flashbks/ computer/bushf.htm > (viitattu 4.2.2003)
3. Heimbürger A., Alkula R. ja Kuhanen T., Hyperteksti ja hypermedia, VTT, Espoo 1990.
4. Oulasvirta, Antti, Douglas Engelbart, Tietojenkäsittelytieteen historia -seminaarityö, Helsingin yliopisto, Tietojenkäsittelytieteen laitos, Helsinki, 2002
   < http://www.cs.helsinki.fi/u/oulasvir/pubs/
   oulasvirta-engelbart.pdf > (viitattu 4.2.2003)
5. The World Wide Web History Project
   < http://www.webhistory.org/historyday/abstracts.html > (viitattu 4.2.2003)
6. HyperCard Käsikirja, Apple Computer Inc, Cupertino, USA, 1988
7. Hypertext Research: The Development of HyperTIES, Human-Computer Interaction Lab, Marylandin yliopisto
   < http://www.cs.umd.edu/hcil/hyperties/ > (viitattu 4.2.2003)

Lisätietoja

• Memex and Beyond
• History of the World Wide Web

Sivun alkuun