Uusi Etelä-Afrikka on syntymässä

Kirjoitus kertoo viime vuosikymmenien tapahtumista Etelä-Afrikassa. Aihe vanha yo-aineen otsikko. Vuoden 1998 jälkeen Etelä-Afrikassa on tapahtunut paljon muutoksia, presidentti on vaihtunut ja maalle on annettu järjestettäväksi jalkapallon MM-kisat. Kirjoitukseni ei ole siis aivan ajan tasalla, mutta kannattaa se silti lukaista läpi!

1800-luku ja 1900-luvun alku olivat imperialismin kultakautta Afrikassa. Kultakauden suurin vallankäyttäjä lienee ollut Iso-Britannia, joka ulotti imperialisminsa joka puolelle maailmaa. Vielä vuosisadan vaihtuessa britit halusivat laajentaa valtakuntaansa eteläisessä Afrikassa. Ainoassa pelkästään eurooppalaisten välisessä siirtomaasodassa, buurisodassa, taisteltiin nykyisen Etelä-Afrikan ja sen lähialueiden herruudesta. Britit voittivat, mutta Hollannista tulleet siirtolaiset, buurit, onnistuivat ottamaan vallan. Brittien siirtomaapolitiikkaan ei kuulunut alkuperäisen väestön täydellinen riistäminen. Buurit toimivat sen sijaan lähes päinvastoin.

Kun siirtomaat alkoivat kuluvan vuosisadan puolessa välissä hiljalleen itsenäistyä omiksi valtioiksi, joissa vallan otti pääasiallisesti maan alkuperäinen väestö, kiristivät buurinationalistit otettaan etelässä. Alkoi apartheidin aika, jonka tavoitteena oli erottaa väestöryhmät täysin erilleen. Etelä-Afrikan rotupolitiikassa oli jopa hiukan Natsi-Saksan kireän rotuopin piirteitä. Mustilta ja muiltakin värillisiltä riistettiin lähes kaikki kansalaisoikeudet. Niitäkin oikeuksia, joita mustilla vielä oli, rikottiin salaisesti, mutta organisoidusti.

Afrikkalaisten oikeuksien puolustajana toimi ennen apartheidiä Afrikkalainen Kansalliskongressi, ANC. ANC:n toiminta kuitenkin kiellettiin ja nuoresta alkaen toiminnassa mukana ollut aktiivi, Nelson Mandela tuomittiin lopulta elinkautiseen vankeuteen valtionpetoksesta. Mennessään vankilaan Mandela kertoi uhranneensa koko elämänsä tasa-arvoisen Etelä-Afrikan syntymiselle. Vuosien myötä Mandela sai julkisuutta, samoin sai julkisuutta myös eteläafrikkalainen rotupolitiikka. Maailma alkoi boikotoida Etelä-Afrikkaa ja sen talous alkoikin hiipua apartheidin saaman julkisuuden vuoksi. Vuosikymmenen vaihteessa tilanne oli muuttunut niin vaikeaksi, ettei entiseen tapaan voitu enää jatkaa. Mielipiteensä vuoksi vankilaan tuomittuja vapautettiin. Nelson Mandelakin pääsi vapaaksi ja nousi pian pannasta poistetun ANC:n johtoon. Mandelan elämäntehtävä ei ollut muuttunut vuosikymmenten aikana vankilassa. Mandela kävikin presidentti Fredrik de Klerkin kanssa neuvotteluja uuden Etelä-Afrikan luomisesta. Neuvottelujen tuloksena päätettiin pitää täysin demokraattiset vaalit keväällä 1994. ANC sai luonnollisen voiton, ja Nelson Mandela valittiin presidentiksi. Mandela ja de Klerk saivat Nobelin rauhanpalkinnon 1993. Mandela kertoi kiitospuheessaan de Klerkin olevan edelleen hänen vastustaja, mutta suostuu vastaanottamaan palkinnon, koska se edisti uuden Etelä-Afrikan ensimmäisiä askeleita.

Joulukuussa 1996 Nelson Mandela allekirjoitti uuden perustuslain, joka korosti rotujen tasa-arvoa. Nyt Etelä-Afrikassa on siis täysi demokratia ja kaiken pitäisi olla todella hyvin. Mustat ja värilliset olivat kapinoineet vuosikymmeniä oikeuksiensa puolesta ja nyt he olivat voittaneet taistelunsa. Taistelu synnytti mustien keskuudessa väkivaltaa, joka ei suuntautunut enää itse järjestelmää vastaan. Väkivalta ei poistunutkaan muutoksen myötä. Väkivalta levisi mustien keskuudesta koko maan taakaksi. Nyt kun vallan vaihtumisesta on kulunut jo lähes neljä vuotta, on rikollisuudesta ja väkivallasta noussut todella suuri ongelma. Tavallisilla poliiseilla on mukanaan erikoisyksikköjä suojelijoina. Lain valvojan työ on muuttunut todella vaaralliseksi.

Vaikka uusi Etelä-Afrikka ei olekaan käynnistynyt ilman vaikeita ongelmia, voidaan saavutettua voittoa pitää suurempana, kuin väliaikaista rikollisuuden tuomaa ongelmaa. Nelson Mandela on johtaja, jollaisia ei ole joka maassa, vai kuinka moni meidän clintoneista ja jeltsineistä olisi valmis menemään vakaumuksensa vuoksi vankilaan? Jotta maan olot saataisiin vakaiksi, täytyy johtajan todella seistä asiansa takana. Etelä-Afrikka on ollut aina esimerkkinä muille afrikkalaisille maille siitä, miten hyvin asiat voivat olla. Toivottavasti esimerkin rooli säilyy ja muut nuoret Afrikan valtiot saavat uskoa oman taloutensa ja hyvinvointinsa paranemiseen. Uskon, että meillä pohjoisen hyvinvointivaltion asukkaillakin on paljon opittavaa Etelä-Afrikan entisiltä sorretuilta ja heidän johtajaltaan. Mekin tarvitsemme lujaa uskoa omien ongelmiemme ratkaisuihin. Viva Mandela! Viva Ahtisaari!

Vexi Savijoki 1998

Lisätietoja

Olen huomannut, että monet löytävät tämän kirjoitukseni etsiessään netistä tietoa Etelä-Afrikasta ja Nelson Mandelasta. Olen kerännyt tähän alle muutamia mielenkiintoisia Etelä-Afrikkaan liittyviä linkkejä.

• Väriaita. Rotuerottelusta.
  Ajatuksia herättävä radio-ohjelma vuodelta 1964 (YLE / Eero Saarenheimo).
• Tietoa Etelä-Afrikasta (global.finland.fi)
• Suomi-Etelä-Afrikka -seura