 |
|||
 |
 |
 |
|
AjankohtaistaKuulumisiaMeidän perheemme vuosi ei olisi voinut alkaa paremmin. Toteutimme nimittäin sen pitkään haaveillun Afrikan matkamme Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan. Itselleni se oli sukellus omaan lapsuuteen ja perheen muille jäsenille uusi mahtava elämys. Paljon he olivat kuulleet, mutta nyt saivat myös nähdä nuo 'pyhät paikat', joita heille innoissani esittelin. Vietimme matkan ensimmäiset päivät pääkaupungissa Windhoekissa ja josta siirryimme autiomaan yli rantakaupunki Swakopmundiin. Siellä saimme asua samassa rakennuksessa, jossa itse kävin kouluni yli 30 vuotta sitten! Rannikolta ajoimme Ambomaalle Etoshan luonnonsuojelualueen kautta, jossa näimme sarvikuonoja, kirahveja, leijonia ja vaikka mitä. Elefantit jäivät meiltä piiloon ja niin pikku-Joonas totesikin pisteliäästi: "Mitä minä sanoin, Afrikassa ei ole norsuja!" Ambomaalla oli meitä vastassa melkoinen kuumuus, n. 40-50 astetta varjossa... Siellä asuimme entisessä kotitalossani ja kiertelimme katsomassa paikkoja ympäri aluetta. Ambomaalla myös vietimme joulun pyhät, joulukirkossakin kävimme klo. 04:00 aamuyöllä! Muutaman laulunkin lauloimme tuolle mustalle seurakunnalle terveisinä Suomesta. Ambomaalla sain kokea myös tuon kaivatun 'sateen kohinan', kun monsuunisade iski päälle kesken afrikkalaisten häiden. Se oli matkan yksi suurimpia elämyksiä! Kolmen viikon jakso Namibiassa kului kuin siivillä ja sieltä lensimme vielä Air Namibian siivillä viikoksi Kapkaupunkiin ja Georgeen, ihan maan etelärannikolla. Tästä matkasta saimme mietittävää ja pureskeltavaa itse kukin varmaan vuosiksi eteenpäin. Koimme matkan aikana monta ns. 'Jumalan silmäniskua', rohkaisevia kohtaamisia ja pieniä ihmeitä. Vastoinkäymisiäkin oli, vähän vatsatautia, kitaran katoaminen kahdeksi viikoksi ja vielä yhden kameran katoaminen forever, mutta saldo oli kirkkaasti plussan puolella! Yambek' Omwa Namibia!! Melkoisia pirskeitäkin olemme viettäneet, Joonas täytti Afrikassa 5 vuotta ja itselleni tuli mittariin täyteen peräti 50! Siinä onkin hyvä miettiä, mitä elämässään tekisi seuraavat 50 vuotta... Oli mahtavaa heti matkan jälkeen kutsua kokoon monia itselleni tärkeitä ihmisiä ja viettää heidän kanssaan yksi unohtumaton ilta. Muuten on arki alkanut normaalisti, Henna opiskelee toista vuotta musiikkiteatteria Lahdessa, Jannella on projektina ylioppilaskirjoitukset, jotka on alkaneet lupaavasti, Heidi käy koulua ja tanssii ja Joonas leikkii merirosvo- ja aarreleikkejä. Arja käy hoitamassa seurakunnassa diakoniatöitä muutamana päivänä viikossa ja välillä lähdetään yhdessä tai Joonaksen kanssa laulukeikolle. Elämä on ihan kohdallaan, kunhan nämä säät olisivat edes hieman normaaleja... Itse olen tien päällä ihan niin paljon kuin sielu sietää, eli aika paljon, vaikka se sielu ei vuosien aikana olekaan ihan niin paljon sietänyt kuin joskus nuorena. Tulkaa kuuntelemaan ja juttelemaankin, jos jossain törmätään! UuttaViime vuoden syksy oli melkoista hässäkkää musiikkirintamalla. Oli Exitin 20- vuotiskiertueet ja tuo Sateen Kohinaa -levy, joka keikkui Suomen virallisella albumilistalla hetken jopa ihan kärjen tuntumassa. Levystä on tullut todella mahtavaa palautetta ja hienoja tunnelmia siinä onkin usealta eri lauluntekijältä. Itseäni erityisesti jännitti ja kiehtoi tuo Apostolin kyytiä -kirja, joka on meikäläisen uralla se ihan ensimmäinen. En tehnyt siitä sellaista tavallista historiikkia, joka pahimmillaan voisi olla tosi tylsä, vaan se on kuin koottu hauskoista ja koskettavista tarinoista ja kaikesta siitä, mitä 'bussin ikkunasta' on näiden vuosien aikana nähnyt. Sellaisia ei suomalaisen gospelin ympäriltä ole montaa tehty. Oletko muuten lukenut kirjan? Olen saanut siitä lähinnä kolmenlaista palautetta, joista se ensimmäinen tuntuu aina olevan tyyliin: "Olipa se tosi hauska kirja!" Toiset kertovat sen rohkaisseen ja koskettaneen hengellisesti ja muutamat ovat sanoneet sen olevan 'aika rohkean' paikka paikoin. Kaikki tuo on ollut mukava kuulla, sillä tämä kirjan kirjoittaminen on minulle ihan uutta... Viime vuonna tulivat myös tuo Kalle Mannilan käsittämättömän upeasti sovittama 'Onneni on olla'-CD, josta Z-trading-yhtiön kaveri soitti Lähetysseuraan ja kertoi, "ettei koskaan ollut kuullut mitään tällaista". Hän sentään masteroi varmaan satoja levyjä vuodessa. Itselleni on tärkeä projekti ollut tuo 77-vuotiaan isäni kanssa tehty kansanmusiikkihenkinen 'Sinä tunnet minut'. Siitä on myös tullut tosi paljon palautetta, vaikka se ei mikään moderni 'rock'- levy olekaan. Siinä on ihanan soljuvia tunnelmia ja jotenkin maanläheistä kristillisyyttä. TulossaTämä vuosi on rauhallisempi levyrintamalla. Jotain kuitenkin on vireillä. Loppukeväästä, 26.4. Lahden Big Light -tapahtumassa julkaisemme EtCetera-kuoron kanssa viidennen levymme. (Pistä tuo BL kalenteriin!!) Levyn on tuottanut itse Pekka Nyman, jonka ansiosta taitaa musiikissa tällä kertaa vähän enemmän soida afrikkalaisuus ja lyömäsoittimet. Täytyy todeta, että monta hienoa lauluja siinä kokoelmassa on. Syksyllä on tarkoitus vähän juhlia tätä mennyttä puolta vuosisataa ja julkaista elämäni kolmas oma levy jatkona 'Puolimatkan majatalo'- CD:lle. Siinä tulee olemaan esimerkiksi se kysytty laulu 'Yhdeksänkymmentä yhdeksän' ja monia muita, mitä ei keikoilla ole vielä kuultu. Jos kaikki menee hyvin, julkaisen syksyllä myös uuden nuottikirjan kuin jatkona 'Kaikki tai ei mitään'- kirjalle. Katsotaan, mitä kaikkea tapahtuukin. Tämän vuoden ohjelmaan on siunaantunut aika monta ulkomaan vierailua myös. Keväällä on Exitin Belgian keikka, kesäkuussa teemme EtCeteran kanssa viikon kiertueen Saksaan, kesä-heinäkuun vaihteessa olemme Arjan kanssa mukana Kandan suomalaisten juhlissa Torontossa ja syksyynkin on jotain kyselyä ollut. Kyllä tuollaiset keikkareissut kummasti aina kutkuttaa mieltä ja vatsan pohjaa. Pekka 
|
|
||
 |
 |
 |
|
 | |||