elävä kokemus

Mennyt

Puolittainen kotikeikka. Ensimmäinen Päiväkummun ulkopuolella ja yleisönä saattaisi olla pääasiassa rippikoululaisia. Kauhistus. Päivällä roudailtiin kamoja kaikessa rauhassa ja lopulta kasvavalla paniikilla. Virtain seurakunnan PA pystyttyy seurakuntasaliin ja lopulta iltapäivästä Taneli ja Markus saapuvat Virroille.

Soundcheck on aika kaoottinen kokemus. Homma on hanskassa vähän niin ja näin, kaikilla on jotenkin pölähtänyt olo. Ennen keikkaa seurakuntatalon alakerrassa meininki olo on kuin oikealla bändillä - tai siis paikalla oleva asiaatunteva ulkopuolinen tajuaisi ilman muuta että tässä on kyse jostain populäärimusiikkiartistikasaumasta, sen verran poutoa juttua lentää. Hihhei.

Porukkaa on paikalla aika yllättävän vähän. Joskus taannoin nuorten joulujuhlassa kävi koko rippikoululaiskanta (mikä tosin oli omalla tavallaan melkoisen järkyttävää), mutta tilanne muuttui edellisvuonna. 1997 oli ensimmäinen vuosi, kun nuorten joulutsydeemiin hommattiin bändi soittamaan, silloin Mooseksen parta. Livemusiikki näemmä karkoittaa nykynuorison?

Settimme ei ole erityisen jouluinen. Tai on, onhan meillä vakioencorena Maa on niin kaunis. Asunta repäisee jostain jouluistavan punktin: ehkäpä locaqn laulut ovat koko lailla adventtitunnelmaisia. Sitä alakuloa ja murhetta, korkeimman avun tarvetta. Siitäpä jouluaasinsilta. Keikka menee vähän häsläämisen merkeissä eikä se pelmahtanut olo katoa. Tanelin oletamme saaneen naispuolisia faneja Virroilta(kin). Kukaan ei tosin vielä ole tullut kyselemään puhelinnumeroa.

Encorena Maa on niin kaunis, jonka ensimmäisen säkeistön kvarteissalaulanta saa yleisön olettamaan yhtyeen yllättäen spontaanisti menettäneen kaiken harmoniantajunsa. Sitten siirrytään sekakuorosovitukseen, mikä saa nuo filharmonikot huokaisemaan helpotuksesta. Mitä vikaa on keskiaikaisessa laulannassa? No, aivan sama.

Valoina on pari halogeenispottia, joista isotehoisempi, funktionaan luoda jotain silhuettiefektiä kai, on suunnattu miten sattuu. Lopputulos on se, että eturivin yhdessä pöydässä istuneet ihmispolot ovat lähes sokeita ja jälkikuvat tanssivat varmasti heidän silmissään koko loppuvuoden. Tsori.

Keikan jälkeen syödään Jeesuksen syntymäpäiväkakkua, pidetään muka jotain treeniä mahdollisia seuraavia keikkoja varten ja roudataan. Roudaamiseen löytyy apua yllättävän vähän. Esimerkiksi nakitettu "valomiehemme", joka ei esim. säätänyt valoja, katosi melkoista vauhtia. No, tähän täytynee tottua. (Ei itse asiassa tarvitse, sittemmin locaq on kiinnittänyt riveihinsä roudarin ja kitarateknikon ominaisuuteen Riku "Riku" Salmisen)

Ja sitten keikkapalkkiokebabille. Toinen Markus syö kasvispizzaa ja toinen Markus vetää kebabinsa ilman kasviksia. Keskimäärin normaali meininki.

Summa Summa-ahrum: Hirwi.

menneet

alkuun