elävä kokemus

Mennyt

MN-festareilla käsiin osui kavereiden kautta brosyyri, jossa mainostettiin Uusi Alku - tapahtuman Open Stage - sivulavaa.. Hieno homma. Vähän viivähti nauhan ja bion lähettäminen Lempäälään, mutta lopulta tuli tieto että keikkaa olisi. Hyvä.

Eka kerta artistipassin kanssa minkäänmuotoisilla festareilla, joten tässä oli oma neitseellinen viehätyksensä. Asunta mietti pitkään ja hartaasti, käyttäisikö pikkutakkia ja silkkipaitaa vaiko mustaa pitkähihaista. Päätyi mustaaan pitkähihaiseen. Jotta miehen oma rumuus korostuisi, totaalisen ruma kitarankantoremmi jäi pois. Kyllähän sitä baarijakkaralla muutenkin...

Soundcheck oli ja ruokaa. Treenattiinkin vielä vähän backstagen suihkuhuoneessa. Jotenkin siinä häröilimme lähelle keikan alkuaikaa, jolloin siirryimme auditorion "takahuoneeseen" (koulun eri siipi), josta ystäviämme ja tuttujamme lappasi juurijajuuriajoissa saliin. Eivät siis myöhästyneet. Good for them. (?) Viivyttelyn ja alkurukouksen jälkeen lavalle. Auditorio on ehkä noin puolillaan. Päiväkummun sakkia istuu etummaisissa riveissä ja ilmeisesti myös takana. Kiva kun on joitain jotka ehkä tietävät mitä odottaa. Tavallaan sellainen pehmeä lasku. Asunta laulaa hiljaa ja Yamahansa soi hiljaa => esimerkiksi etenkin välispiikkien aikana joku 3000 hertsin alue kiertää sutena kun miksaaja joutuu pitämään mikkien gainit täysillä. No, onneksi kiertää 3000 hertsiä eikä esimerkiksi 10 000. Olisi sattunut korviin ikävästi.

Alkuvirren potkaistua keikan käyntiin on locaqn aika taas kerran kokeilla, josko se osaisi jo soittaa biisinsä. Hiljalleenhan tämär upeaa sujumaan! Etenkin Varjoisilla Vesillä alkaa hiljakseen olla hanskassa, onhan tuota toki veivattukin. Tyhjyyden Aavalta - biisin kanssa varottiin sikanopeaa tempoa, joka tekee laulamisen yms. vaikeaksi. Lopputuloksena oli tempo, joka jolkotti ryömien. Hmh.

Tunnelma on melkoisen hyvä, kuuden ja puolen biisin tynkäsetti taittuu läpi reilussa puolessa tunnissa puheineen. Puheessa johdatusta on ankarasti pelissä, Päivän tunnussana kun sopii locaqn tematiikkaan ja on lisäksi poikennut aiemminkin ainakin 50 % bändistämme elämässä. Hyvä niin. (Jes. 40:30-31) Velisurmaaja kaikessa synkkyydessään päättää varsinaisen setin. Tanelin basso on jopa niin hyvin vireessä, etteivät huiluäänet interferoi korvin kuultavasti.

Encoretaputuksia maltamme kuunnella "takahuoneessa" noin kymmenen sekuntia, jonka jälkeen rynnistämme lavalle. Ensin Olen Kumpulainen, mikä totuuden nimissä on aika mauton biisi renkutettavaksi Päiväkummun ulkopuolella. Emme varmaankaan tule sitä enää tekemään. Sori kaikki jotka ette ymmärtäneet. Ja sitten Maa on niin kaunis vailla säestyksen häivääkään. Viimeiseen säkeistöön yhdytämme koko paikallaolevan väestön ja laulu on sulosointuista. Kiitos ja hyvää yötä.

Ne baarijakkarat jouduttiin lainaamaan SLEYn infopisteestä, kiitos vaan SLEYlle. Infossakökkijät joutuivat keikkamme ajan selviytymään ilman baarijakkaroita. locaq esittää osanottonsa. Kulukorvausten kanssa jouduttiin häsläämään kaiken maailman väärinkäsitysten suhteen, mutta onneksi kaikki sujui loppujen lopuksi juuri oikein. Siitä kiitos Jussi Salolle ja Jumalalle. Oppia ikä kaikki. Aamuisin juuri herättyä ei pidä tehdä hinta-arvioita. Tarkkoja laskelmia suositellaan. ;-)

Summa summarum: Hieno homma! Loputtomiin voileipiin ja kahviin voisi tottua.. "kun pääsisi vielä sähköllä soittamaan rokkia".. Tällaisessa tapahtumassa oli ilo soittaa, toivottavasti meille on varattuna lisää tällaista. Kun ne biisit vain oppisi soittamaan ja saisi treenattua uusiakin lisää.

menneet

alkuun