elävä kokemus

Mennyt

Päiväkumpu, syysleiri I, 171098, n. 70 henkeä ehkä

locaq:n historia bändinä alkoi tästä. Markus K. liittyi klarinetistina bändiin ja katseltiin biisit kasaan. Asunta oli harjoitellut Tanelin kanssa karvan verran aiemminkin. Nimen bändi sai noin kolme minuuttia ennen lavalle nousua. Ilmassa lenteli ehdotuksia kuten "vaaleanpunainen lokakuu", "lokakuun vallankumous" ja muuta outoa viittaavaa. Sitten tuli vain "lokakuu." Kirjoitusasu vakiintui myöhemmin.

Hieno keikka 'kotiyleisön' edessä. Jotenkin alkoi loksahtaa paikalleen se, että ehkä tässä on tie jota kulkea eteenpäin. Soundit eivät olleet ehkä aivan vielä tappiin saakka kohdallaan, mutta kaikille jäi tosi hyvä fiilis. Rakkaat kumpuystävät pitivät kovasti. Olen kumpulainen, jonka Asunta ja Keränen rustasivat viime uudeksivuodeksi Olen suomalaisesta, oli yhä vain hittibiisi setin hännänhuippuna ja viimeistään siiunä vaiheessa jengi oli mukana. Taneli heitti väliin yhden oman biisinsä, joka myös sai osakseen suosiota. Encorena Maa on niin kaunis.

Summa summarum: Pää on auki. Vahinko on tapahtunut ja kaikki on loksahdellut paikalleen niin oudosti, että tuntuu kuin meille näytettäisiin melkoisin valomainoksin että tuohon suuntaan menette. Nyt kun Yläkerran Isäntä vielä järkkäisi meille mahdollisuuden joskus harjoitella jossain....

Päiväkumpu, syysleiri II, 241098, n. 50 henkeä ehkä

Hmm.. Toinen keikka, jonka piti olla pääpiirteittäin samanlainen kuin ensimmäinen. Sitä se ei ollut. Soundit olivat paremmat kun mikseri roudattiin keskelle salia => miksaaja kuuli, mitä teki. Legendaarinen Tero Huvi väänteli nappuloita käyden välillä salin toisessa laidassa kuuntelemassa musiikkiamme ja/tai torkkumassa pöydällä. Tero huudettiin sitten taas mikserin taakse kun jokin kaipasi säätämistä. Hubaa.

Päästiin aloittamaan reippaasti sovitusta aikataulusta myöhässä, kun retki afrikkalaiseen gospelmessuun Eräjärvelle otti ja venähti reippahanlaisesti. Kaikki olivat hiukka kärsimättömiä ja väsyneitä, kun alkuun päästiin. Kuitenkin hyytymys alkoi keikan kuluessa karista. Eräs viime viikolla havaittu ilmiö toistui kenties voimakkaampana kuin viimeksi: nimittäin kun Asunta alkoi veisata Alkuvirttä, osa porukasta orientoitui hommaan hieman sketsinomaisesti. Kuitenkin viimeisen säkeistön koittaessa viimeistään kaikki tajusivat että tästä oli komiikka kaukana. (Paitsi ehkä tahaton, siihen emme kykene ottamaan kantaa.) Velisurmaajaan liittyi jotain sählinkiä, mutta lopussa Kumpulainen seisoi. Upposi kuin kuuma veitsi voihin. Ei, itse asiassa kuin veitsi kuumaan voihin.

Jotenkin meidän mielestämme soitto ei kulkenut aivan yhtä hyvin kuin viimeksi mutta yhtäkaikki, yleisvaikutelma oli positiivinen. Soiton kuljennasta edellisviikkoon nähden löytyi myös eriävää mielipidettä, tosin studiojoukkue olettaisi tuon johtuneen paremmista soundeista.

Summa Samarin: Olisi voinut toivoa menevän vielä paremmin edellisviikon painolla. Muutenkin oli hankala lähteä samaohjelmaiselle syysleirille uudestaan kun ei ole moiseen tottunut.

menneet

alkuun