Etiopian päiväkirja

Vexin kokemuksia Etiopiasta ja vähän Suomestakin. Kommentit palautelomakkeella tai sähköpostitse.

23.11.2003 klo 21:23

Lentomatkailua Etiopian tapaan

Tämä päivä on kulunut hyvin tehokkaasti Etiopian ilmailuliikenteeseen tutustuessa. Lähdimme aamulla kahdeksan maissa ajelemaan Metusta läheisen Goren kaupungin lentokentälle. Olimme valmistautuneet odottamaan konetta hyvinkin pitkään, mutta emme arvanneet, että kyyti lähetee vasta vähän ennen kahta. Etiopian maaseutulennot ovat aika usein "hyppimistä" pieneltä kentältä toiselle. Tänään lensimme koneella, jonka päiväreitin piti olla seuraava: Addis - Gore - Dembidollo - Begi - Dembidollo - Gore - Addis. Meidän piti tulla mukaan vasta viimeiselle välille, eli lennolle Goresta pääkaunpunkiin. Goren kentällä kuulimme kuitenkin viestin, että koneen lähtö Addiksesta viivästyy radiovian vuoksi. Myöhästymisestä johtuen pääsimme koneeseen jo menomatkalla, vaikka aikataulun mukaan vuoron olisi pitänyt olla siis jo paluumatkalla. Lensimme ensin puoli tuntia Dembidolloon, hyppäsimme koneesta ulos sen käydessä Begissä ja jatkoimme sitten suoraan Addikseen ilman Goren välilaskua. Ymmärsikö kaikki?

Dembidollo oli meille täysin uusi tuttavuus ja aika vieraaksi se jäi tunnin tutustumisen jälkeenkin. Ilmailun ystävälle lentokenttä tarjosi kuitenkin jälleen mielenkiintoista katseltavaa. Mielenkiinnon herättäjänä oli Goren kentän tapaan lentokoneen hylky. Goren hylky oli vanha DC-3, mutta Dembidollon "terminaalin" viereisessä pusikossa oli osina samanlainen kone, jolla lensimme tänään (DHC-6 Twin Otter?). Ehtiopian Airlinesiä pidetään yhtenä Afrikan parhaista lentoyhtiöistä, mutta lentokoneen hylkyjen näkeminen ei oikein tue tätä käsitystä! Lentokenttäviranomaiset selvittivät kyllä uteliaalle ulkomaalaiselle suhteellisen tuoreen hylyn historiaa. Kone oli joutunut tekemään ukkosmyrskyssä pakkolaskun läheiseen metsään. Laskussa siivet olivat irronneet puihin, mutta ihmeellistä kyllä, kukaan ei ollut edes loukkaantunut. Tämä oli tietysti virallinen totuus, joten siihen pitää suhtautua varauksella. Lentokoneapumekaanikon vähäisellä kokemuksella tehtyjen tutkimuksien mukaan koneen matkustamo oli kyllä selvinnyt rytäkästä aika vähällä, joten virallinen totuus voi olla jopa totta.

Afrikan matkailussa tai matkailussa ylipäätään ei ole koskaan liikaa jännitystä. Jotta päivästä ei olisi tullut liian helppo, lisäsin jännitystä unohtamalla Dembidollossa passin, suomalaisen ajokortin, lentoliput ja pienen summan rahaa lentokoneen istuintaskuun. Tällä kertaa jännityksen etsintä ei aiheuttanut ongelmia, sillä tavarani olivat samassa paikassa koneen palatessa reilun tunnin reissulta Begistä.

Lisäys
Kuningas-Google antoi taas lisävaloa tiedonjanoon:
- DC-3:n onnettomuus Goressa 14.9.1965
- DHC-6 Twin Otterin onnettomuus Dembidollossa 22.7.1986

21.11.2003 klo 19:15

Metun elämää

Tämänkertainen raportti tulee Metun kaupungista, joka on noin 600 km Addiksesta lounaaseen. Sunnuntainen reilun tunnin mittainen lento sujui varsin mukavasti. Tämän pään lentokenttä oli luonnonmukainen ruohokenttä, joka toimii myös lehmien laitumena. Kentän reunalta löytyi erittäin mielenkiintoinen lasten "kiipeilyteline". Teline oli oikeasti legendaarisen DC-3-lentokoneen ohjaamo. En tiedä mikä koneen raadon kohtalona oli ollut, mutta kyllä se ainakin parikymmentä vuotta oli koristanut kentän reunaa.

Mettu on aika paljon Addista alempana (Mettu 1600m, Addis n. 2300m) ja täällä on siksi lämpimämpää ja vehreämpää. Eläimistöön kuuluu mm. erilaisia apinoita ja valitettavasti myös malariasääskiä. Hosainan tapaan olen työskennellyt täällä suomalaisten ja hiippakunnan etiopialaisten työntekijöiden kanssa. Yhtenä tehtävänä on ollut hiippakunnan pienen lähiverkon ja sähköpostipalvelimen säätäminen. Todellisuudessa minä en tiedä noista verkkojutuista juuri mitään, joten olen joutunut luottamaan taidon sijasta puhtaasti tuuriin! Aika hyvin se on toiminut... Tietoteknisten haasteiden ohella olen saanut toimia myös puhelinasentajana. Sekin on ihan mielenkiintoista hommaa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi pitänyt olla tänään ja huomenna Gambellan kaupungissa. Kaupunki sijaitsee 600 m:n korkeudella ja se on kuuleman mukaan todella kuuma paikka ja siten aika eri maata kuin esimerkiksi Addis. Matkamme peruuntui, koska kaupunkiin johtavalla tiellä on ollut paljon ryöstöjä ja eräskin viiden hengen seurue on tapettu. Emme lähteneet ottamaan riskejä.

15.11.2003 klo 22:08

Rentoutumista ilmavoimien upseerikerholla

Tämän lauantain kohokohdaksi muodostui virkistävä vierailu Etiopian ilmavoimien upseerikerholla läheisessä Debre Zeitin kaupungissa. Ei, minä en ole saanut ylennystä reservissä ansaitakseni paikan upseerikerholla. En myöskään ole loikannut paikallisen puolustuslaitoksen palvelukseen. Upseerikerho oli oikeasti siviileille avoin korkealuokkainen virkistyskeskus, jonka paras juttu oli erinomainen 50 metriä pitkä uima-allas. Paikka vastasi hyppytorneineen ja systeemeineen aika hyvin Helsingin uimastadionia. Ravintola ja baari olivat tosin parempia, eikä Debre Zeitissä ollut myöskään Helsingin stadikan tungosta. Isossa paikassa oli aika vähän ihmisiä ja heistäkin vain lähinnä suomalaiset (4 kpl) käyttivät allasta uimiseen. Etiopialaisilla on aika huono uimataito, koska täällä ei ole samanlaisia uintimahdollisuuksia kuin meillä Suomessa. Oli ihan makeeta päästä uimaan ja rentoutumaan lähes tyhjässä altaassa.

Lähden huomenna aamulla lentämällä Mettuun, jossa on tarkoitus jatkaa koulutustehtäviä viikon ajan. Johanna lensi samaan paikkaan jo viikko sitten. Ainakin Johannan kokemuksien mukaan lentomatkasta tulee hieno. Lentokone on 15 paikkainen pienkone, jonka matala lentokorkeus mahdollistaa erinomaisella tavalla Etiopian tarkkailun lintuperspektiivistä. Perjantaina ja lauantaina tutustumme toivottavasti Gambelan kaupunkiin, joka on vain noin 500 m:n korkeudella ja siten melko afrikkalaisen oloinen paikka. Afrikkalaisuudella tarkoitan kuumuutta ja kuivuutta. Katsotaan, millaista siellä "Afrikassa" oikein on...

Johannalla oli Metussa tällä viikolla puskasta, eli jostain paikallisesta kodista hankittu ruokamyrkytys, joka meni kuitenkin nopeasti ohi. Aina ei käy yhtä hyvä tuuri. Lehtisten perhe ja pari sukulaista olivat viime viikolla Langanolla lomailemassa. Seitsemän hengen seurueesta vain yksi selvisi ilman ameebaa tai kiardiaa... Ruuan kanssa pitää olla tässä maassa aika tarkkana.

Kahden viikon päästä tähän aikaan me olemme jo Suomessa. Etiopian arki on ollut ihan siedettävää ja kyllähän täällä ehkä pidempäänkin viihtyisi, mutta on se hienoa palata Suomeen!

Metun nettiyhteydet ovat sen verran heikot, etten välttämättä pääse päivittämään kuulumisia. Palataan asiaan viikon päästä!

10.11.2003 klo 22:22

Opastusta

Taasen on vierähtänyt pieni tovi edellisistä päiväkirjamuistelmista. Nyt olen kuitenkin päässyt taas näppiksen taakse. Haluan kertoa uudesta kaveristani, jonka tapasin perjantaina. Perjantaina oli alunperin tarkoitus opettaa kirkon toimistolla web-suunnittelua, mutta koulutettavalle oli tullut kiireellisempiä tehtäviä. Päätin siis pitää vapaapäivän kaupungilla. Suuntasin ensin Hilton-hotellin hyvätasoiseen parturiin (maksoi n. 4 eskoa) ja leikin sen jälkeen turistia kuvaamalla YK:n Addiksen konttoria. Seuraani lyöttäytyi pian nuori, tavallisen ja rehellisen oloinen etiopialaismies. Arvasin aikaisemmasta kokemuksesta, että kaveri tarjoaa opaspalveluita, vaikka hän ei niin sanoisikaan. Ajattelin, että antaa kaverin roikkua mukana ainakin jonkun aikaa. Tyypille ei oikein kehdannut olla mitenkään ilkeä, koska hän oli niin luontevan ja luotettavan oloinen. Seuraavalla kerralla aion kyllä sanoa heti aluksi etten ole seuran tarpeessa.

Palataan kuitenkin perjantaiseen kävelyretkeen. Kävelin vähän sinne tänne ja kaveri seurasi tietysti mukanani. Päätin käyttää hänen opastaitojaan kirjakaupan löytämiseksi. Hän sanoi, että aivan tuossa lähellä on hyvä "Mega Bookstore". Todellisuudessa olimme hetkeä aiemmin jo ohittaneet kyseisen puodin, mutta opas opasti sinne pidemmän reitin kautta takaisin. Kirjakaupasta tullessani kaveri kysyi, että ostinko jotain. Tajusin siinä vaiheessa sanoa, että minulla on mukanani vain taksirahat, joten en voi ostella tällä kertaa kirjoja. Olin jo irtaantumassa tuosta magneetista kun hän sai ylipuhuttua minut katsomaan "pariksi minuutiksi" jotain kahviseremoniaa ja erilaisten etiopialaisten tanssien esittelyä. Hän vakuutti, että seremonia ja tanssiesitykset ovat ilmaisia. Luulin pääseväni johonkin isompaankin tilaisuuteen, mutta opas ohjasi minut pienelle sivukujalle, josta sitten poikettiin hämärän näköiseen taloon. Menimme pieneen huoneeseen, jossa oli sohvia. Ensiksi ajattelin päässeeni kyläilemään "täyden palvelun" kahvilaan, mutta se pelko osoittautui (ehkä) vääräksi. Yksi nuori nainen alkoi valmistamaan huoneen nurkassa kahvia perinteisin menoin ja viisi kansallispukuihin pukeutunuta naista alkoi esittämään eri alueiden tansseja. Huone oli niin pieni, ettei siinä oikeasti mahtunut mitään tanssiesitystä pitämään ja toisaalta tanssijatkaan eivät vaikuttaneet erityisen päteviltä. Oppaani tilasi juomaksi pullollisen jotain keltaista alkoholijuomaa. Kieltäydyin maistamasta, koska silloin olisin sitonut itseni juoman maksuun. Tanssijat pyysivät tilaamaan heillekin kyseistä juomaa. Kieltäydyin ja vetosin rahanpuutteeseen. Luvattu kaksiminuuttinen oli luonnollisesti mennyt jo aikaa sitten ja muutenkin alkoi hiljalleen henkilökohtainen pannu kiehumaan. Ilmoitin oppaalle, että nyt lähdetään menemään ja kaverini tuli kiltisti mukanani ulos. Paikan omistaja juoksi perään ja sanoi, että jonkun (siis minun) pitää maksaa oppaan tilaama juoma. Hinnaksi sanottiin 30 birriä tai kolme dollaria. Mainittakoon, että pullo olutta maksaa hyvässä ravintolassa alle kymmenen birriä. Sanoin omistajalle, että multa on aivan turha perätä mitään, koska minulle luvattiin kaiken olevan ilmaista. Kerroin oppaalleni suoraan, että taidat olla nyt huijaamassa hyväuskoista finskiä. Annoin hänen ymmärtää, että hän on itse vastuussa tilauksistaan. Opas antoi kahvilan pitäjälle ajokortin pantiksi ja lupasi tulla maksamaan myöhemmin. Pääsin siis turistioppaan käsistä ilman taloudellisia menetyksiä.

Olin taas tänään kävelemässä kaupungilla ja ostin oppaan näyttämästä kirjakaupasta Oxfordin edullisen sanakirjan. Tapasin yllättäen oppaani uudelleen poistuessani kaupasta. Tällä kertaa hän tyytyi vain moikkaamaan - ilmeisesti en ole kovin rahakkaan asiakkaan maineessa. Vähän kyllä syletti kaverin näkeminen... Tapasin hetkeä myöhemmin kolme kaveria, jotka tuntuivat kaikki olevan kaupunkioppaita. Yksi sanoi, että hänellä on ystävä Suomessa ja hän jopa esitteli henkilön suomalaisen käyntikortin. Kyselin, että mitä kautta hän tuntee kortissa mainitun Kuurojen liiton työntekijän. Suomalainen oli kuulemma ollut vain kaverin opastettavana, eli ei se ystävyyssuhde ehkä niin hirveän läheinen ollut! Toinen opas taas kertoi olevansa kurkkuaan myöten täynnä oppaan töitä ja valitteli myös turistien puutetta. Hän pyysi rahaa passikuvia varten, jotta voisi hakea parempia töitä! Yritystä riittää!

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että tämä kaupunki on ulkomaalaiselle aika turvallinen paikka. Kadulla yksin kävellessä ei ole tullut vastaan yhtään oikeasti vaarallisen oloista tilannetta. Tänäänkin taksissa istuessa huomasin jopa nauttivani romu-hiacen kyydistä... Ehkä se on sitä sopeutumista tai sitten taksissa soinut musiikki oli poikkeuksellisen rentouttavaa :-)

5.11.2003 klo 20:18

Kokemuksia paratiisista ja tien päältä

Palasin viime perjantaina onnistuneesti pääkaupunkiin. Viiden tunnin matka ilman yhdistävää kieltä tuntui mielenkiintoiselta, mutta kyllä se hyvin meni. Tärkeimmät englanninkieliset sanat löytyivät Samuel-kuskin sanastosta. Pysähdyimme matkalla Adida Maryamin kalliokirkolla ja tarkoituksena oli luonnollisesti tutustua tuohon merkilliseen rakennukseen. Pääsimme alueen portista sisään ja maksoimme sisäänpääsymaksun (n. kolme euroa) ja lähdimme oppaan johdolla laskeutumaan kirkkoon, joka oli siis hakattu kallioon. Tulimme ensin kirkon pääoven eteen ja kiersimme sitten kirkon ympäri. Ortodokseille kirkon kiertäminen on tärkeää, joten kallioon oli hakattu kirkon ympärille oma käytävä. Kierroksen jälkeen tulimme ovelle, josta piti mennä sisään kirkkoon, mutta kenelläkään henkilökunnan edustajalla ei ollut avainta oven isoon lukkoon! Jäi sitten kirkko näkemättä... Automatka oli muilta osin varsin rentouttava (pl. se puoli matkasta, jossa ei ole asfalttia). Samuel laittoi vähän reaggae-musiikkia koneeseen ja Etiopian maisemat näyttivät entistäkin mukavemmilta.

Lauantaina vaihdoin repsikan puolelta ratin taakse, kun lähdimme neljän päivän lomalle Langano-järvelle. Reilun parin sadan kilometrin matka meni nopeasti, koska tiet olivat erittäin hyväkuntoisia asfalttiteitä. Maastokäyttöön tehty auto ei tosin ole mikään pikakiitäjä. Muutaman kilometrin mittaisilla suorilla olisi kyllä voinut helposti kokeilla nopeammankin auton huippunopeuksia. Näkemäni perusteella täytyy todeta, että hyvä tie muodostaa vain pienen osan turvallisesta ja mukavasta automatkasta. Tämän maan liikenne saattaa hyvinä hetkinä näyttää ihan yhtä järjestelmälliseltä kuin suomalainen, mutta useinmiten tilanne on ihan jotain muuta. Tässä maassa on oikean puoleinen liikenne, mutta silti edellä ajava rekka voi yllättää tarjoamalla ohitusmahdollisuutta oikealta puolelta. Jos vilkutat valoja vastaantulevalla kaistalla järjetöntä ohitusta tekevälle autolle, voi ohittaja vilkuttaa sinulle takaisin ja "sanoa", että anna sinä tietä kun minä ohitan! Aivan käsittämätöntä!

Täällä on hyvien teiden lisäksi myös tuiki tarpeellisia ohituskaistoja. Hitaan rekan ohittaminen vilkkaasti liikennöidyllä tiellä on muutoin aika vaikeaa. Otetaan yksi eilen nähty tilanne esimerkiksi. Vastaantulevaa liikennettä ei juurikaan ollut, meillä oli kaksi kaistaa ja vastaantulijoilla yksi. Meidän oikeanpuoleisella kaistalla meni hidas rekka. Rekan takan ollut auto alkoi ohittamaan rekkaa käyttäen hyväkseen samaan suuntaan menevää ohituskaistaa. Ohittavan auton nopeus ei ollut merkittävästi suurempi kuin rekan, joten ohitus kesti melko pitkään. Ohituksen aikana ohittavan auton takana tulleen linja-auton kuljettaja kyllästyi odottamaan ja alkoi ohittamaan sekä rekkaa että sitä parhaillaan ohittavaa autoa. Linja-autolle ei ollut toista ohituskaistaa, joten se otti vastaantulevien kaistan käyttöönsä. Oli ihan kiva katsoa, kuinka kolme autoa etenee rinnakkain koko tien leveydeltä...

Niin siitä Langanon lomasta piti kertoa... Järven rannalla oli huoneistohotelli, josta suomalaiset lähetysjärjestöt ovat vuokranneet yhden mökin. Paikka oli kuin suomalainen kesämökki ilman saunaa. Hyttysiäkin oli melkein yhtä paljon kuin Suomessa. Paikan erikoisuus on vesi. Järvessä oleva vesi on alkalipitoista ja siitä johtuen ikäänkuin saippuamaista. Käsiä pestessä tuntui, että kädet tulevat aina vain enemmän ja enemmän liukkaammiksi, vaikka kuinka yritti huuhdella. Lomaohjelmaamme kuului uimista, auringossa makaamista ja muuta "tavallista" rantalomailua. Johanna kävi yhtenä iltana ratsastamassa valkoisella hevosella pitkin järven rantaa... idyllistä! Kävimme myös bongailemassa kameroiden kanssa järven runsasta linnustoa. Maanantaina tutustuimme läheisen luonnonpuiston tarjoamiin järvimaisemiin ja kuumiin lähteisiin, joissa pystyi jopa kypsentämään ruokaa! Tiistaina suuntasimme LandCruiserin nokan etelään ja kävimme Wendo Genetissä tutustumaan pieneen maanpäälliseen paratiisiin. Paikka on kasvistoltaan erittäin vehreä ja sen lisäksi elämyksiä tarjosi pieni kylpylä, jonka altaiden ja suihkujen kuuma vesi tuli suoraan kuumista lähteistä. Rentouttavan untikokemuksen jälkeen söimme paikallisessa hotellissa erittäin hyvät ja edulliset kanawotit.

<< Edelliset - Seuraavat >>