Ohita navigointilinkit
Vexi Savijoki - 
takaisin etusivulle

Etiopian päiväkirja

Vexin kokemuksia Etiopiasta ja vähän Suomestakin. Kommentit palautelomakkeella tai sähköpostitse.

* 22.12.2003 klo 0:24

Ajatelmia

Suomi on ollut kotinamme nyt reilut kolme viikkoa ja voin sanoa sopeutuneeni kotimaani elämänmenoon. Nyt on aika katsastaa taaksepäin ja kirjoittaa muutama mielessä kypsynyt ajatus Afrikan valtiosta nimeltä Etiopia. Otsikko kuvaa sen kokemuksen määrää, jolla kerron asioista. En siis luettele varmoja johtopäätöksiä, koska minulla ei ole käytettävissäni sitä tietomäärää, joka tarvittaisiin johonkin viisaampaan lausuntoon. Kirjoitan siis vain muutamia ajatelmia.

Kokonaisuutena Etiopian matka oli antoisa ja ehdottomasti kannattava. Hyvä, että tuli lähdettyä. Aikaisemmat kokemukset kehitysmaista helpottivat sopeutumista, mutta eihän sitä yllätyksiltä silti voi mitenkään välttyä. Yllätykset olivat sekä positiivisia että negatiivisia. Sambian ja Nepalin matkat olivat jo todistaneet, että köyhässäkin kehitysmaassa pystyy niin halutessaan elämään aika normaalia ja jopa länsimaisen tasoista elämää. Etiopiassa mielikuva vahvistui: paikasta toiseen siirtyminen oli melko helppoa (poislukien Hosainan tie...), ravintoiloista sai hyvää ruokaa ja ilmasto oli suomalaiselle sopiva. Elämän perustarpeet olivat siis melko hyvässä kunnossa. Valokuvaajalle Etiopia oli myöskin oikein hyvä paikka, sillä ihmiset olivat kuvauksellisia ja maisemat kauniita.

Etiopian on kaikesta kauneudestaan huolimatta kehitysmaa. Minä ja kukaan muukaan ei pysty sanomaan yhtä syytä maan heikkoon tilanteeseen. Jos yksinkertainen ratkaisu olisi olemassa, sitä olisi varmasti jo kokeiltu. Euroopasta katsottuna Afrikassa on ensisijaisesti vain puutetta ja nälkää. Molemmat ongelmat ovat todellisuutta, mutta helpon tuntuiset ratkaisut eivät ole aina toimivimpia. Nälkä ei ratkea valtavilla viljalastella eikä puute tavarakuljetuksilla. Monet uskovat ratkaisevansa ongelmat mm. rahtaamalla vanhentunutta tekniikkaa auttamaan köyhemmän maanosan arkea. Oman kokemukseni mukaan Etiopiassa ei ollut todellista puutetta esimerkiksi juuri tietotekniikasta. Addis Abebasta voi ostaa moderneja Pentium4-tietokoneita kaupasta suunnilleen samalla hinnalla kuin Suomesta. Vanha suomalainen tietokone on useinmiten vanha myös Etiopiassa. Maan atk-koulutus tarjoaa (ymmärrettävästi) palveluita vain uudempiin käyttöjärjestelmiin ja ohjelmistoihin. Moderni tietotekniikka on toki kallimpaa kuin vanha, mutta käsittääkseni kaikilla Etiopian kehitysyhteistyöprojekteilla on käytössään melko hyvätasoista tekniikkaa.

Tekniikkaa ja koneita saa rahalla, mutta useimmat näkemäni ongelmat eivät johtuneet oikeasti rahan puutteesta. Mielestäni kaksi Etiopian ikävintä ongelmaa olivat korruptio ja mieletön sukulaisten suosiminen. Suomi on tuoreen tutkimuksen mukaan maailman vähiten korruptoitunut maa ja Etiopia taas on saman tilaston heikommassa päässä. Sukulaisten suosiminen ei ole ihan vierasta Suomessakaan, mutta meillä on sentään aika hyvä lainsäädäntö, joka ehkäisee sekä sukulaisten suosintaa että korruptiota. Suomessa johtaja ei voi noin vain palkata epäpätevää vaimoaan sihteeriksi. Korruptio ja sukulaisten suosiminen rampauttavat kaikkea toimintaa.

Etiopiassa on paljon konnia ja oman edun tavoittelijoita, mutta onneksi kaikki eivät ole mukana samassa veneessä. Tapasin Etiopiassa muutamia älykkäitä, koulutettuja ja rehellisiä ihmisiä, jotka halusivat aidosti tehdä työtä kirkkonsa ja maansa paremman huomisen hyväksi. Haluaisin mainita nimeltä Lähetysseuran asioiden hoitajan, eli Kassa Haile Mariamin. Terveiset Kassalle! Martin Luther King on joskus viisasti todennut, että ongelmana eivät ole ne pahat ihmiset, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus. Etiopian toivo on näissä äänekkäissä ja rehellisissä!

Syksyllä oli Hesarissa Etiopian juoksijalegenda Haile Gebreselassien haastattelu. Mestari on käynyt muutaman kerran kylmässä kotimaassamme ja hän on aina ihmetellyt, että miten meillä voi olla asiat niin hyvin, vaikka elinolosuhteemme ovat niin ankarat? Köyhän kylän pojasta kivitalojen omistajaksi noussut legenda osasi kyllä kertoa, että menestyksen eteen ei auta mikään muu kuin kova työ. Esimerkillinen etiopialainen!

Niin, jos se nyt jäi epäselväksi, niin kaikkien kehitysmaiden parempi huominen lähtee ensisijaisesti maan omista ihmisistä. Me emme voi tuoda parempaa huomista kontteihin pakattuna. Me voimme kyllä auttaa tarjoamalla ammattitaitoa ja muita resursseja yhteistyöhaluisille kumppaneille.

 

* 5.12.2003 klo 1:42

Elämää pohjoisessa hyvinvointivaltiossa
tai ainakin pohjoisessa valtiossa

Vanhan sanonnan mukaan aika kultaa muistot. Omien kokemuksieni mukaan sanontaan voisi liittää ajan lisäksi myös etäisyyden. Etiopiasta katsottuna meidän maamme näyttää liki täydelliseltä maanpäälliseltä paratiisilta. Olemme olleet nyt vajaan viikon Suomessa ja tästä paratiisista löytyy täydelliseksi paikaksi aika paljon puutteita...

Sää on yksi selkeästi virheellinen asia tässä maassa, mutta muitakin vikoja on tullut esiin. Päätin eilen päivittää kännykkää uudempaan malliin. Koska Benefon ei enää tarjonnut yhtään mielekästä vaihtoehtoa, piti vaihtaa merkkiä. Lyhyen hapuilun päätteeksi päädyin toisen kotimaisen valmistajan vuoden vanhaan malliin. Puhelimen metsästys oli aika turhauttavaa, koska hinnat olivat kaikkialla aika samalla tasolla. Kaupat syntyivät Kaivopihan Mediapuhelimessa. Parin vuoden tauon jälkeen olin taas onnellinen uuden matkaviestimen omistaja. Mutta tämä onni ei kestänyt pitkään! Kolmen puhelun ja noin kolmen tunnin käytön jälkeen upouusi suomalaisen it-teollisuuden helmi alkoi pätkimään virtaansa. Pätkimisen lisäksi kenttä katosi kokonaan ja ainoa toimiva äänilähde oli puhelimeen liitetty FM-radio. Harmitti hiukan.

Aamulla oli ohjelmassa ensi kevään käytettävyyden peruskurssin ensimmäinen assaripalaveri. Se meni mukavasti ja nopeasti, mutta sen jälkeen oli aika paneutua kännyköihin. Soitin puhelimeni myyjälle ja selitin ongelmasta. Ystävällinen naisääni uskoi ongelman olevan puhelimen ohjelmistossa ja kehoitti kääntymään läheisen huoltopisteen puoleen. Suuntasin siis Kaivopihan Soneraan, jossa toimii myös Nokian virallinen huolto. Huoltomies yritti päivittää ohjelmistoa, mutta se ei tuonut apua ongelmaan. Paikalle tullut päällikön oloinen kaveri kertoi, että on olemassa kaksi vaihtoehtoa: puhelin lähtee Nokialle pariksi viikoksi hoitoon tai sitten voin yrittää kaupan purkua. Kaupan purku kuulosti varsin hyvältä vaihtoehdolta, sillä olinhan maksanut sievoisen summan palikasta joka oli kaikkea muuta kuin toimiva puhelin. Kaivopihan Mediapuhelimen väki torjui oitis kaupan purkumahdollisuudet. Nokia oli kuulemma kieltänyt kyseisen toimenpiteen. Neuvotteluiden jälkeen kauppa olisi saatu purettua maksamalla 10% kauppahinnasta. Uunituore ostokseni lähti siis käytännössä suoraan paketista takaisin tehtaalle. Kyllä sylettää!

Jokaisella tarinalla ja kokemuksella on opetuksensa. Tämän tarinan opetus tulee Kaivopihan Soneran ystävälliseltä päälliköltä: osta Stockmannilta! Stockmannilta saa ainakin kaikkiin vähän arvokkaamiin tuotteisiin palautusaikaa, eli jos tuote ei vastaa odotuksia, voi sen palauttaa liikkeeseen riippumatta tuotteen valmistajan palautuspolitiikasta. Kauppias siis kantaa vastuun, mutta saa varmasti tyytyväisempiä asiakkaita kuin Mediapuhelin. Tähän loppuun vielä lainaus vihreän marketin sivuilta: "Ansaitsemme rahaa vain tuottamalla asiakkaan näkökulmasta todellisia ja kilpailijoita parempia etuja, jotka kokonaisuutena johtavat korkeaan asiakastyytyväisyyteen ja kiinteisiin asiakassuhteisiin." Voi kunpa olisin osannut mennä suoraan palvelevaan liikeeseen...

 

* 1.12.2003 klo 1:35

Synkkyys

Jos Helsingin säätä haluaisi kuvat yhdellä sanalla, niin synkkyys voisi olla aika sopiva sana. Olemme olleet nyt reilun vuorokauden Helsingissä ja kyllä se vähän sopeutumista on vaatinut. Noin yhdeksän kilometrin korkeudella Helsinki näytti vielä aurinkoiselta paikalta, mutta sitten alkoi pilvi. Lentokoneen laskeutuessa alemmaksi odotimme koko ajan pilven loppumista. Kun maa näkyi ensimmäistä kertaa, oli kentän pintaan matkaa ehkä kymmenen metriä. Ilma oli ja on edelleen todella synkkä.

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi Etiopiaan. Lentomme lähtö myöhästyi noin tunnilla. Osasyynä myöhästymiseen oli lentokentän ruuhka, mutta yllättävintä oli ei-toivottujen matkustajien poistaminen koneesta. Muutama viranomainen tuli koneeseen ennen lähtöä ja heidän mukaansa lähti kolme etiopialaista matkustajaa. Kapteeni ilmoitti myöhemmin, että heillä ei ollut lupaa poistua maasta. Muuten matka sujui ihan odotetusti. Minä tosin en ole kovinkaan hyvä nukkuja lentokoneessa, joten lauantai meni aika väsyneissä tunnelmissa.

Suomessa on pimeää, sumuista, märkää ja kylmää, mutta kyllä tänne oli silti aika hyvä palata. On oikeasti aika hienoa olla maassa, jossa kaikki toimii. Töpselistä saa sähköä ilman taukoja, kaupasta saa mitä haluaa, bussit tulevat ajallaan, hanasta voi juoda vettä, jne... Nyt joku varmasti älähtää ja luettelee pitkän listan asioista, jotka ovat tässä maassa pielessä. En kiistä epäkohtia, mutta verrattuna tämän maailman muihin maihin meidän kotimaamme on yksi parhaista.

 

* 28.11.2003 klo 18:29

Lähtö lähellä

Frankfurtin kone lähtee muutaman tunnin päästä ja silloin on aika jättää hyvästi tälle maalle. Voi olla, että jonain päivänä löydän itseni uudelleen Etiopiasta.

Viimeiset pari päivää olemme saaneet rentoutua Addiksen Sheratonin uima-altaalla. Sheraton on kuuleman mukaan mantereen toiseksi hienoin hotelli. Loiston ja kauneuden näkeminen tuntuu aika kummalliselta yhdessä maailman köyhimmistä maista. Sheraton on melko varmasti loisteliain paikka missä olen saanut käydä. Tämä maa on todellinen vastakohtien maa. Kun maan rikkaat juhlivat luksushotelleissa, suuri osa etiopialaisista elää köyhyysrajan alapuolella ja monet näkevät nälkää. Etiopiassa on herännyt paljon kysymyksiä. Olen raportoinut näissä kirjoituksissa lähinnä erilaisia tapahtumia. Kotiin päästyäni on varmasti aika vähän analysoida kokemaansa ja pukea ajatuksia tekstiksi. Päiväkirjan kansi ei siis ole vielä sulkeutunut!

 

* 25.11.2003 klo 21:17

Ramadan on päättynyt!

Noin 40-50 % etiopialaista on muslimeita. Etiopian kalenterissa on siis tuttujen kristillisten juhlien lisäksi myös muslimeiden juhlapäiviä. Ramadanin päättyminen on yksi virallinen vapaapäivä. Mielenkiintoiseksi paastokuukauden päättymisen tekee päättymispäivän epävarmuus. Vielä eilen oli epäselvää, onko juhlapäivä tänään vai huomenna. On aika vaikea valmistautua, kun ei tiedä lähteäkö töihin vai lomalle :-) Minä olin tänään töissä kouluttamassa Vehkoja naapuritoimistolla. Johannan työmatkaan kuului taksimatka keskustan halki. Matkanteko oli kuulemma ollut hiukan hankalaa, koska kymmenet tuhannet muslimit olivat kerääntyneet kaduille rukousmattojensa kanssa juhlimaan Ramadanin päättymistä. Toivottavasti juhlinta laantuu huomiseksi.

Huomenna on viimeinen varsinainen työpäivä Etiopiassa. Torstaina ja perjantaina pitäisi rentoutua Sheratonin altailla ja kai sitä pitäisi jossain välissä pistää kamatkin kasaan. Frankfurtin lento lähtee perjantai-iltana ja Helsingissä pitäisi olla lauantaina yhden maissa. Saa tulla vastaan!

 

Seuraavat >>


00730 Helsinki
p. 040 713 1576
S‰hkˆpostiosoite: vexi ‰t savijoki piste net